Kehitystuottaja Teemu Tammilehto, gradututkimus: uutissovelluksen pelillistäminen

Aloitin tietotekniikan maisteriopintoni Jyväskylän yliopistossa ollessani opintovapaalla Yleltä, mutta palasin töihin uuden kehitystuottajan pestin myötä jo ennen kuin olin aloittanut lopputyöni tekemisen. Töiden ja opiskelun yhdistäminen ei missään nimessä ollut helppo homma, ja opinnot rupesivatkin laahaamaan työkiireiden kertyessä. Yritin iltaisin töiden jälkeen ehtiä vielä kirjastoon muutamaksi tunniksi kirjoittamaan pro gradu -tutkielmaani, jonka aiheena oli uutissovelluksen pelillistäminen. Sitten päälle iski vielä korona, joka pakotti monet meistä etätöihin. Minulle se tarkoitti kellon ympäri pienessä vaatekomerossa istumista. Ensin tein työpäivän tietokoneella istuen ja illalla väänsin maisterikursseja ja gradutyötä samaisessa paikassa. Töissä olin mukana kehittämässä sisältöjä liittyen kevään ja kesän urheilutapahtumiin, jotka sitten yksi kerrallaan peruttiin.

Siinä ahdingossa intrasivuillamme tuli vastaan ilmoitus, että KOURA:n apurahoja voi hakea vielä viikon ajan. Katsoin nopeasti hakuehdoista, että oma gradutyönihän voisi sopia ehtoihin ja kyselin asiasta vähän lisää.
Ja hyvä että kyselinkin, koska hain kolmen kuukauden verotonta työskentelyapurahaa ja sen myös sain. 6900 euron apurahalla pystyin loppukesästä ja alkusyksystä pidentämään opintovapaatani kolmella kuukaudella niin, että ehdin tekemään gradutyöni lähes loppuun asti valmiiksi ennen töihin paluuta.

Ilman KOURA:n työskentelyapurahaa en olisi valmistunut tavoiteaikataulussa maisteriksi, eikä gradu varmasti olisi vielä valmis. Olin kuullut monet kauhutarinat siitä, miten gradujen loppuunsaattaminen töiden ohessa on saattanut kestää vuosia, yhdellä kollegalla kokonaiset 16 vuotta. Työskentelyapuraha mahdollisti minulle tehokkaan työskentelyn gradun parissa juuri niinä kuukausina, kun tarkkaa keskittymistä vaadittiin. Homma ei jäänyt roikkumaan, ja ajankohtainen aihe tuli tutkittua rivakoin ottein. Gradun yhteistyökumppanina myös Yle sai uutissovelluksen pelillistämisestä ajankohtaista tietoa, jota minä ja kollegani voimme hyödyntää kehitystyössä jatkossa.

Hakuprosessin aikana olen kuullut ja huomannut, että harmittavan harva tietää KOURA:n apurahamahdollisuuksista. Monet ovat myös luulleet, että hakuprosessi on jotenkin vaikea. Se on harmi, koska näinhän ei missään nimessä ole. Koko apurahaprosessi oli kannaltani helppo. Kyselin sähköpostilla kelpoisuuttani ja sain nopeasti vihreää valoa, että kannattaa hakea. Hakulomakkeiden täyttämiseen meni aikaa muutama tunti ja reilun kolmen viikon päästä sain tiedon hakemukseni hyväksymisestä. Noin kuukausi siitä eteenpäin sain työskentelyapurahan käyttööni. Gradun valmistumisen jälkeen kirjoitin loppuraportin, johon aikaa ei mennyt tuntiakaan.

Joku sanoi myös minulle, ettei oikein aina kehtaa hakea apurahoja. KOURA:n jakamat rahat ovat kuitenkin meidän kaikkien itsemme ansaitsemia, joten meidän niitä nimenomaan kuuluukin hakea. Johonkin ne rahat käytetään joka tapauksessa, joten parempi itse keksiä niille luovia käyttötapoja. Itsekin kyllä alkuun mietin, että uskallanko hakea tällaiseen hommaan apurahaa. Aina kannattaa hakea. Se on sitten koulutuslautakunnan tehtävä arvioida hakemusten pohjalta, että kenelle apurahoja myönnetään. Mitään hävittävää ei ole, koska aikaa tähän prosessiin menee kokonaisuudessaan vain jokunen tunti. Muutaman tunnin hakemusten täyttämisellä minäkin pystyin varmistamaan itselleni kolme kuukautta tehokasta gradututkimusaikaa!

Teemu Tammilehto

PS. Tarkemmin graduuni uutissovelluksen pelillistämisestä pääsee tutustumaan tästä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202011106586